torstai 31. toukokuuta 2018

Olisinpa tiennyt



Hei!

Kirjoitan tämän kirjeen sinulle tulevaisuudesta. Olet kovin nuori, joten et ehkä ymmärrä kaikkea mitä sinulle nyt kerron. Säilytä siis kirjeeni, niin voit lukea sen uudelleen tarpeen tullen elämäsi varrella. Näillä elämänohjeilla haluan antaa sinulle voimaa ja tyyneyttä kohdata tuleva elämäsi.



Pidä lapsena saadut ystävät, sukulaiset ja perhe lähelläsi. Vanhemmiten ne ihmiset, jotka ovat tunteneet sinut koko elämäsi ajan, tulevat sinulle tärkeämmiksi. 

Kuuntele sisäistä ääntäsi, ole rehellinen ja rohkea, vain niin voit saavuttaa tavoittelemasi. 

Ole armollinen itsellesi, jaa ilosi ja surusi, sillä jaettu taakka on kevyempi kantaa. 

Älä pelkää yksinäisyyttä – tarvitset sitä tutustuaksesi itseesi ja saadaksesi voimaa. 

Arvosta itseäsi ja ole tyytyväinen saavutuksiisi. Kerro ajatuksiasi ja mielipiteitäsi, ne ovat hyviä ja arvokkaita. 

Ole reilusti eri mieltä. Olet hyvä, älykäs ja sopiva omana itsenäsi. 

Harjoita kärsivällisyyttäsi – malta odottaa rakkautta. Mene naimisiin vain rakkaudesta. Odota, kunnes olet varma. Tiedät kyllä itse, milloin. 

Tee suuret päätökset elämässäsi yksin, ole itsekäs. Älä pelkää luopumista ja vaikeita elämäntilanteita. Niitä tarvitaan, jotta sinä selviäisit. 

Itke, kun itkettää, naura, kun naurattaa, rakasta, kun on sen aika. 

Pidä huolta itsestäsi – sinun ajatuksesi, tunteesi ja kehosi ovat sinun. Mieti, kenen vuoksi uhraudut. 

Lepää kunnolla, sinulla ei ole kiire. 

Tartu tilaisuuksiin, hulluttele ja nauti elämästä. 

Älä kuuntele pessimistejä, äläkä ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, ettet voi itse vaikuttaa elämänkulkuusi. 

Sinä olet oman elämäsi paras asiantuntija.

Terveisin

Tulevaisuuden paras ystäväsi






PS. Kirjoitin tämän kirjeen nuorelle itselleni 2000-luvun alussa. 

SHARE:

perjantai 25. toukokuuta 2018

Ihana vapaapäivä!



Kerrankin melkein kokonainen päivä ihan itselle. Tällä viikolla on tullut urakoitua sen verran, että nyt pidän vapaapäivän. En ole ehtinyt edes blogia kirjoittaa. Mutta en kyllä avaa konetta. Mitä tekisin? Tai olisinko tekemättä? Istun ainakin hetken tässä sohvalla tekemättä mitään. Nautin hiljaisuudesta. En todellakaan ryhdy tuijottamaan telkkaria. Kännykästä voisin silti tsekata muutamat uutiset …ja ehkä vilkaista vähän Facebookkia.

(Puolitoista tuntia myöhemmin.)

Ulkona näyttää tänäänkin tosi kauniilta. Taidanpa mennä takapihalle. Kas, mittarissa on jo 20 astetta. Ennen kuin menen, niin laitan kuitenkin pyykit koneeseen. Ne hoitavat itsensä sillä aikaa, kun minä nautin vapaapäivästä. No niin. Olipa hyvä, että tuli vihdoin ostettua tällainen riippukeinu. Suorastaan maagista, miten tässä pääsee zen-tilaan niin nopeasti, kun leppeä kesätuuli vienosti keinuttaa…

Onpa ihanan vihreää ja kukat kukkivat aivan upeasti. Tuntuu, että luonto on täynnä pieniä silmäniloja. Nyt en katso tuota pihan keskellä lojuvaa haravaa, todellakaan. Tämä päivä on varattu silkalle nautinnolle… Silti, taidan tässä samalla ottaa ihan vain muutaman kuvan blogia varten. Itse asiassa olisi kiva tehdä sellainen postaus, jossa olisi enimmäkseen kuvia. Ja värejä!



(60 kuvaa myöhemmin.)

Wou! Raparperin varret ovat jo tosi pitkiä. Napsaisen tuon kukan vaan nopeasti pois, ettei raparperi innostu kasvattamaan pelkkää kukkaa. Tai no, oikeastaan voisin leikata pari varttakin ja tehdä niistä saman tien raparperipiirakan. Kännykkä piippaa. Lähelle muuttanut kaverihan se siellä viestii, että hän voisi tulla nyt käymään. Sehän sopii, kun on kerrankin aikaa ja raparperipiirakkaakin tarjolla. Sekoitan aineet pikapikaa ja laitan piirakan uuniin. Sillä aikaa ehdin sopivasti ladata kuvat kännykästä Driveen.

Pyykkikone piippaa ja ovikello soi. Pyykkikone saa nyt olla. Käyn avaamassa vain kannen, se riittää toistaiseksi. Uuni piippaa. Kaveri ei ota nyt piirakkaa, mutta ei se mitään – nautin piirakasta itse sitten myöhemmin. Ai, kun on kiva pitää leppoisa rupatteluhetki välillä. Esittelen kasvatuslaatikossa hienosti itäneitä siemeniä.

Ei voi olla totta, miten aika lentää. On lähdettävä hakemaan lasta. Äh, on ihan pakko käydä tankkaamassa. Ja ehkä olisi viisainta myös hakea se eilen uusittu allergialääke samalla reissulla apteekista…

Ihania, aurinkoisia, hauskoja, vapaita tai ei niin vapaita päiviä kaikille!








PS. Sen raparperipiirakan resepti muuten löytyy täältä. Käytin mehun asemasta jääteetä ja kumosin taikinan suoraan uunipellille leivinpaperin päälle. Toimii, vaikkei koko pellille riitäkään, ja tulee kivan rapeat reunat. Kiitos hyvästä ohjeesta Suklaapossu-blogille!
SHARE:

torstai 10. toukokuuta 2018

Viisi vinkkiä inspiraation houkuttelemiseksi



Nykytaiteilija ei todellakaan voi odotella inspiraation alkamista. On luotava, vaikkei aina inspiroisikaan. Silti, onhan se mahtavaa, kun inspiraatio iskee. On aivan mainiota tehdä töitä flow:ssa. Parhaimmillaan voi tuntua kuin tulostaisi suoraan päästä. Mutta eihän se aina sellaista ole.


Alta löydät viisi vinkkiäni inspiraation houkuttelemiseksi.


1. Mene ulos

Kotiovesta ulos astuminen on useimmiten se helpoin ja yksinkertaisin keino. Mene vaan, vaikkei huvittaisi. Ota mukaan muistiinpanovälineet ja kamera. Tai koira, jos on. Ulkona tapahtuu aina jotain uutta.



2. Katso hyvä elokuva, tv-sarja tai päräyttävää stand-uppia

Tämän tarkoitus on tietysti se, että unohdat itsesi hetkeksi. Kokonaan.
Hyvästä viihteestä voit löytää myös yllättävää silmänruokaa. Ihastuin Netflixin Grace & Frankie –sarjaan. Sen lisäksi, että sarja on monella tavalla herkullinen, niin fanitan erityisesti Gracen vanhemman tyttären officea, oi! <3

3. Leiki (ainakin salaa)

Leikkiminen vapauttaa energiaa. Siis leiki lastesi ja/tai lastenlastesi tai naapurin lasten kanssa. Tai leiki salaa itseksesi. Pelaa lautapelejä. Kiusoittele ja tule kiusoitelluksi. Kuvittele itsesi leikkimässä lapsuutesi lempileikkiä.

4. Katsele vanhoja kuvia

Katso vanhoja valokuvia ja aikakauslehtiä. Katso kuvia uudella tavalla niin, ettet kiinnitäkään huomiota kuvauksen kohteisiin vaan siihen, mitä tapahtuu taustalla. Tarkkaile värejä, muotoja ja ajankuvaa. Kuvittele itsesi kuvan miljööseen. Millainen henkilö olisit? Millaista elämää eläisit?

5. Nuku

Tai pikemminkin opettele herättämään itsesi, kun olet unen ja valveen rajamailla. Silloin ideat jäävät paremmin mieleen. Osa kuosi-ideoistani tulee minulle unessa. Aika tyypillinen uneni on sellainen, jossa katselen jotain kaunista kuosia tai kangasta ja harmittelen, että se on jo tehty… kunnes herään riittävästi ja totean, että se olikin unta.

Joskus kuitenkin tuntuu siltä, että luovan suoltamisen tiellä oleva tulppa ei vain lähde. Voit tietysti odottaa ja tehdä jotain muuta sillä välin, mutta toisaalta, odotus voi venyä turhan pitkäksi. Omakohtaisesti olen todennut, että oikein vaikeaan luovaan ummetukseen löytyy vain yksi resepti: tekeminen. Kun lähdet vetämään lankaa jostain kohdasta, niin kyllä se kerä lopulta purkautuu kokonaan.

Inspiroivaa helatorstaita sekä ihanaa äitienpäiväviikonloppua kaikille äideille ja sinulle, joka olet sydämessäsi äiti!




SHARE:

torstai 3. toukokuuta 2018

Rakennatko itsellesi esteitä?



Sain ajokortin 18-vuotiaana. Ajo-opettajani oli rauhallinen ja kannustava ja opin luottamaan itseeni kuljettajana. Yhden tärkeän neuvon muistan vieläkin: Älä mene tilanteisiin, joissa tuntuu, ettet pysty hallitsemaan ajokkiasi. Sillä pärjäsin pitkälle. Ajoin kaupungissa ja maantiellä. Nautin autoilun tuomasta vapaudesta ja puhkoin vain yhden renkaan, tankkauspisteen ajokorokkeeseen.

Nuoruuden kumppanin harrastuksen myötä kuvaan tulivat mukaan vanhat jenkkiautot. Ehkä ne olivat liian rikkinäisiä ja siksi arvaamattomia. Joka tapauksessa olin ajaessa kauhuissani ja tuntui kuin olisin yrittänyt luotsata laumaa villihevosia. Kehitin itselleni kamalan trauman. Päätin, etten osaa ajaa, enkä halunnut ajaa autoa enää ikinä. Olin ajamatta autoa liki 20 vuotta!

Ajamattomuusputkeni päättyi, kun lähdin ex-ammatissani kollegan kanssa Raaheen kouluttamaan. Olimme vuokranneet Oulun lentokentältä auton, jota kollegan piti ajaa. Lentokoneessa kollegalle tuli kova korvasärky. Hän ei pystynytkään ajamaan. Takaisinkaan emme halunneet kääntyä, joten minun oli pakko ajaa vuokra-auto Oulusta Raaheen ja takaisin. Olin vapiseva hyytelö, mutta selvisimme siitä. Tunsin itseni sankariksi.

Tuon reissun jälkeen aloitin ajo-opettelun alusta. Jännitän edelleen maantieajoa jonkin verran, mutta kaupunkiautoilu sujuu jo rutiinilla. Vuoren korkuisesta, ihan itse rakennetusta esteestä on jäljellä enää pieni nyppylä.


Väkisinkin tulee välillä mietittyä, missä olisin, jos olisin hakenut opiskelemaan tekstiilisuunnittelua jo aiemmin. No, uskon, että oman alan etsiminen on ollut minulle pitkän kaavan mukaan toisaalta tarpeellistakin. Silti, haluan kannustaa sinua, hyvä lukija, ettet tee kuten minä tein. Olin nimittäin päättänyt, etten ole riittävän hyvä ja siksi minun ei kannata hakea mihinkään taideoppilaitokseen. Onneksi rohkaistuin ja päätin yrittää edes yhden kerran. Se riitti.




SHARE:

torstai 26. huhtikuuta 2018

Oletko sinäkin hybridi?



Hybridi =
”sekoitus, risteymä, bastardi”
”auto, jossa on sekä polttomoottori että sähkömoottori”
”esine, jossa on käytetty kahta eri valmistustekniikkaa” *

Koko ikäni, niin kauan kuin muistan, ihan näihin päiviin saakka, minulle on sanottu näin:

Älä hajota itseäsi liikaa!
Keskity vain yhteen asiaan!
Saisit paljon enemmän aikaan!
Millä ajalla aiot tehdä tämän kaiken?
Kyllä sun nyt pitää karsia.

Ja niin edelleen.

Boh! En ole enää vuosiin vaivautunut väittämään vastaan. Energian tuhlausta. Pitäkööt mielipiteensä ja minä pidän omani. Sillä yhteen asiaan keskittyminen on kuolettavan tylsää! Puuduttavan pitkästyttävää! Ja tasapaksun turhauttavaa.

Ihan näihin päiviin saakka monialaisuus ja moniosaajuus on ollut yleisen käsityksen mukaan vähintäänkin epäuskottavaa ja hieman omituista. Mutta ajat muuttuvat, onneksi, ja useamman alan hallitseminen alkaa olla ennemminkin elinehto kuin outo ominaisuus.

Tulevan hybridin taidonnäyte eli 11-vuotiaan tyttäreni ottama kuva

Olen luontaisesti utelias uusille asioille ja yleensä innokas oppija. Silti joskus oppia hamstratessani on tuntunut siltä, että mitähän ihmettä tälläkin tiedolla teen. Tuliko tehtyä väärä ratkaisu, kuin ilmoittauduin vielä tähänkin koulutukseen? No, ei tullut. Kaikki oppi ei ehkä tule hyötykäyttöön saman tien, mutta erityisesti tällä yrittäjyyden polulla lähes kaikelle on käyttöä. Viime aikoina olen ollut erityisen tyytyväinen 90-luvun taitteessa tankkaamaani liikekirjevaihtoon eri kielillä. Jopa lukion ranskalle on ollut tarvetta. Pitkä työkokemukseni toisella alalla taas on antanut korvaamatonta näkemystä asiakkaan arkipäivään.

Jos siis olet hybridi, niin ota ihan lunkisti. Katso myös välillä peräpeiliin ja totea, mitä kaikkea oletkaan jo saavuttanut. Muista, että hybridillä on hybridin ruokahalu. Sen lisäksi se haluaa sekoittua ja integroitua. Erästä lempiohjelmaani mukaillen: Älä siis ole huolissasi, meidän hybridien kultakausi on vasta tulossa.








* Lähteet:
http://jkorpela.fi/siv/sanath.html
https://www.suomisanakirja.fi/hybridi

SHARE:

perjantai 13. huhtikuuta 2018

7 muuttovinkkiä - Muutossa auttaa ennakointi ja asenne


Olin auttamassa äitiäni muutossa. Kaikista sukumme geeneistä ei ole kiittämistä (heh), mutta äidiltä periytynyt organisointikyky auttaa kyllä muuttamista kummasti. Tällä kertaa organisoimme jopa samaan suuntaan, joten muutto oli siinäkin mielessä kohtuullisen mukava.

Olen muuttanut elämäni aikana 17 kertaa, mutta viime vuosina yhä harvemmin. Jos jotakin on jäänyt mieleen, niin oikean asenteen merkitys. Asenteen omaksumisessa taas auttaa seuraavien seikkojen tiedostaminen.

1.      Muutossa tulee aina kiire.
Olipa aikaa käytettävissä miten paljon hyvänsä, niin lopulta aika loppuu aina kesken. Kaikkea ei kuitenkaan saa valmiiksi, joten se täytyy vain hyväksyä. Pääasia on, että loputkin tavarat siirtyvät jossain järjestyksessä määränpäähänsä. Niiden elinkaaren jatkumista voit pähkäillä sitten siellä kaikessa rauhassa.

2.      Hyvin suunniteltu on oikeasti puoliksi tehty.
Suunnittele, mittaa, laskeskele. Mieti mitä siirtyy, missä järjestyksessä ja minne. Peruskauraa on tietysti merkata laatikkoihin sisältö ja huone, mutta huonekalujen paikat on myös hyvä miettiä. Yllätyksiä voi tulla huonekorkeuden, säilytystilan määrän tai kodinkoneiden mahtumisen suhteen. Jos muutat kaverin kanssa, niin olkaa suunnitelmasta yksimielisiä ja pysykää siinä, ainakin muuttopäivänä.

3.      Jotain menee aina rikki.
Pitää paikkansa. Nyt meni rikki tv-tason pyörä. Korvasin sen näppärästi pakkausmuovista muotoillulla muovitollolla. Hyvä tuli. Ole siis suurpiirteinen, ainakin muuttopäivänä.

4.      Kellarit ja vinttikomerot ovat aina niitä pahimpia tyhjennettäviä.
”– No niin, tämähän meni hyvin! Nyt on jäljellä enää kellari.” Nolottaa, mutta muistan ajan, kun kellarikopperoni äärellä itkettiin. Tästä viisastuneena kävimme inventoimassa äitini kellarin aarteet jo viime kesänä. Sen jälkeen teimme suunnitelman joidenkin tavaroiden osalta. Kaksi viikkoa ennen muuttoa, kävimme toteuttamassa suunnitelman eli tyhjentämässä kellarin ylimääräisestä roinasta (kierrätys ja roskis), viemässä muuton jaloista joitakin tavaroita turvaan ja järjestämässä kellarin muuttovalmiiksi. Kyllä kannatti.

5.      Jaksaa, jaksaa!
Helpota alkuasi uudessa kodissa. Jos mahdollista, niin vie uuden kodin jääkaappiin ruokaa jo valmiiksi. Pakkaa yksi laukku kuin olisit lähdössä parin päivän matkalle. Pakkaa myös yksi laatikko, jossa ovat päivittäin tarvittavat keittiövälineet esim. pari lautasta, ruokailuvälineet, lasit, sakset, kattila, jne. Tee muuttopäiväksi eväät. Ja oikeasti syö ne.

6.      Jätä vanhaan kotiin viimeiseksi tavaraksi pitkävartinen kenkälusikka.
Jos vähänkään kärsit tarkastamisneuroosista, niin pitkävartisella kenkälusikalla saat nopeasti kokeiltua, ettei hyllykaapin perälle todellakaan enää jäänyt mitään. Kätevää.

7.      Uusi koti tai asuinpaikka ei ole koskaan ihan sellainen kuin etukäteen kuvittelit.
Niin se vain on. Aurinko ei ehkä paistakaan siitä kulmasta kuin oletit. Mutta toisaalta käytävässä ehkä tutustut mukavaan naapuriin, jolla on saman ikäiset lapset kuin sinulla.  Muutimme nykyiseen asuntoomme talvella. Ilahduin ikihyvikseni, kun keväällä tunnistin pihassamme kasvavat pensaat mustaviinimarjaksi ja karviaiseksi. Yhden ”koristepensaan” melkein jo heivasin, kunnes sen valkoiset ”koristemarjat” alkoivat sinertää. Ihana pensasmustikka!


SHARE:

torstai 22. maaliskuuta 2018

Deadline on ystävä



Täytyy myöntää, että olen tyypillinen bussiin juoksija. Lähden kotoa liian myöhään ja hölkötän hikisenä paikalle viime tipassa, kun bussi on jo pysäkillä. Jos ehdin, niin saan siitä mielettömät kicksit. Ehdinpä! Mikä onnistumisen elämys! Jos en ehdi… no, se ei ole vaihtoehtojen listalla.

Argh! Taas aloitin projektini myöhässä. Pahinta myöhässä olemisessa on, että projektiin liittyy yhteistyökumppani, sillä jos homma ku**e, niin se epäonnistuu myös kaverilla. Joskus mietin, että järjestänkö näitä ”onnistumisen elämyksiä” itselleni tosiaan vain niiden kicksien takia? Epäilemättä tähän käyttäytymiseen vaikuttavat silloin tällöin pilkahteleva yletön optimismini ja vankka luotto omiin kykyihini… (huomaa itseironia rivien välistä)

Selkeämmin sanottuna, aiomme julkaista kollegani Hanna Ruoholan kanssa uuden vaatetuskangasmalliston. Suunnittelemme yhdessä kivat kuosit ja tuotamme niistä kankaita, joita innokkaat ompelijat voivat ommella vaatteiksi asti. Olen koko suunnittelijaurani ajan halunnut tehdä yhteistyömalliston, jossa on useamman kuin yhden suunnittelijan kädenjälkeä. Se on kivaa ja mielenkiintoista ja hassua ja nyt, kun se todella tapahtuu, niin yllättävää kyllä, kahden suunnittelijan kädenjäljen yhdistäminen on myös aika vaikeaa. Sehän ei haittaisi, jos olisi aikaa, mutta kun on tämä bussiinjuoksemisjuttu…



Kangasmallistomme nimi on Viikuna. Se on inspiroitunut kasvien vehreästä mehukkuudesta. Viikuna-mallistomme on ensiesittelyssä Ommel-tapahtumassa kesäkuussa. Voit seurata meitä jo Facebookissa, Viikunan omilla sivuilla tai voit myös seurata meitä vaikka Instagramissa: Hanna @hanna.r.design tai Sari @truecoloursdesign.

Kun tein opinnäytetyötäni vuonna 2013 tiukalla aikataululla (kuinkas muutenkaan), niin eräs samalla, viimeisellä kurssilla opiskeleva sanoi minulle, että deadline on ystävä. Ajatus ei alkuun herättänyt minussa oikein mitään, mutta mutusteltuani sitä jonkin aikaa oivalsin, että tuohan on mainio näkökulma. Riittävästi vain deadline-ystäviä peliin, niin aikaiseksi saaminen helpottuu huomattavasti.

Viikunan deadline on asetetttu – pidä meille peukkua!








Sarjassa "luonnosteluani Viikunaa varten", vaikka tämä ei välttämättä edustakaan Viikunan lopullista visuaalista ilmettä


SHARE:
MINIMAL BLOGGER TEMPLATES BY pipdig