Vaateostoksilla

On ollut kova vuosi tai puolitoista. Avioero ja muutama muu juttu. Jotenkin olen päässyt soutamaan selkeämmille vesille. Ehkä juuri siksi, nyt seuraa ruikutuksen sijasta erittäin tarpeellisia naisellisia asioita.

Eilen oli juuri sellainen päivä. Värjäsin haalistuneet kulmat, lakkasin kynnet mustalla ja kullanvärisillä hileillä (asennetta ilon kera) ja pukeuduin liehuvahihaiseen t-paitaan ja shortsimekkoon. Ulkona helteisen lämmin kesätuuli hyväili paljaita sääriäni matkalla luontoon… tarkoitan vaatekauppaan. Ah, kokonainen päivä aikaa itselle kierrellä, katsella ja kokeilla VAATTEITA, ennen kuin korona-aika taas telkeää meidät kotiin. En tiedä mikä siinä on, mutta vaatteiden kokeileminen on vain jotenkin rentouttavaa. Ja ei, istuvia vaatteita ei todellakaan ole helppo löytää, mutta ehkä se, että niitä löytyy niin harvoin, saa löydöt maistumaan erityisen makeilta. 

Mielestäni olen aika peto vaatteiden löytämisessä ja erityisen nopea sovittaja, niin kertoi sisäinen ääneni, joka oli varsin positiivisella tuulella. Se kehui myös sitä, kuinka nopeasti osaan skannata vaatekaupan, jos toisenkin ja löytää juuri sopivat pukimet. Värisilmäni on kuulemma myös pettämätön, ainakin mitä tulee tietyn värin tarkkaan muistamiseen. Eilenkin löysin aivan ihanan pikku kaupan, josta ostin juhlapaidan kesäalesta. Pystyin heti kuvittelemaan, miltä näytän tuo paita ylläni kaverien tulevissa häissä. 🤩

Ajatuksesta innostuneena oikaisin parkkipaikan poikki autolleni ostoskassiani heilutellen ja leyhyttelin samalla valtoimenaan lainehtivia hiuksiani. Olinhan tehnyt niihin aamulla ihanan kiharakampauksen aamutakkini vyön avulla. Tuntui, että elämä hymyilee pitkästä aikaa. Aurinko paistaa, kesä on kuuma ja hei, tuo kivan näköinen mieskin hymyilee tuolta autosta! Wau! 

Seuraavassa sovituskopissa huomasin, että shortsihameeni oli ylläni väärin päin. Pahus…

Tuli elävästi mieleen se, kun nuoruuteni (harhaisessa) kukoistuksessa luulin miesten viheltelevän perääni tämän tästä, kunnes eräänkin vihellyksen jälkeen pensaan takana ollut Musti jolkotti kuuliaisesti isäntänsä luo.

😉

Mutta ei se mitään. Kun on ”nuttu nurin päin, niin on onni oikein päin”, muistutti sisäinen ääneni.

Ihania, villejä, kuumia, elokuisia kesäpäiviä!

- Sari

Aarretta etsimässä

Millainen matkailija sinä olet? Sävyttääkö matkantekoasi lievä ärtymys, kun haluat päästä mahdollisimman nopeasti paikasta A paikkaan B? Vai oletko omaa sukua tutkimusmatkailija, joka haluaisi koluta kaikki kiinnostavilta vaikuttavat kolkat ja tienhaarat? Kuulun itse jälkimmäisiin ja mieluiten lähtisin matkalle aina ajan kanssa, jotta yllättäville sattumuksille jää riittävästi tilaa.

Kun aurinko paistaa ja lämpömittarin lukema kohoaa, niin mieli alkaa askarrella kesäisten aktiviteettien parissa. Kesämökkeily ja automatkailu ovat lähellä sydäntäni ja toimivat oivina inspiroijina kuosisuunnittelijan työssäni. Mitä olisi kesä ilman hiekkateitä ja Leevi and the Leavingsiä?

Minua viehättävät erityisesti pienten paikkakuntien, kauniilla paikoilla sijaitsevat kesäkahvilat, jotka ovat inspiraation kannalta varsinaisia aarteita. Jos kahvilan yhteydessä vielä on museo tai paikallisten käsitöiden myyntiä, niin kokemus on entistä täydempi.

Jos siis kauniina kesäpäivänä halajat ajelulle, niin käännä nokka kohti näitä aarteita.

Palsan mylly

Myllymuseo pikkutien varrella Päijät-Hämeessä. Kiva kohde kuvaajalle. Näin täällä muutama vuosi sitten ihania neidonkorentoja, joita muuten ei juuri näy. Osoite: Vesijaonraitti 562, 17630 Vesijako

Miekankosken kahvila

Uittomuseo ja käsityömyymälä. Kahvilassa hyviä pullia, jopa ruoka-aineallergioita huomioitu! Osoite: Miekankoskentie 942, 52700 Mäntyharju

Vääksyn kanava

Joka kesän must. Kanavalla on vain niin kiva katsella sulun kautta seilaavia paatteja tai käydä tsekkaamassa Jokirannan Kesä käsillä –käsityötuotteet ja myös ihania kirpparituotteita vanhoilta vuosikymmeniltä. Puistossa lempeitä pihtakuusia.

Tässä samassa yhteydessä tekee vielä mieleni mainita muutama muu käymisen arvoinen paikka eli Padasjoen sahtimarkkinat sekä tietenkin Unescon perintökohteemme Petäjäveden vanha kirkko ja Kyläsepän Takomarkkinat. Nostalgikkona koen, että kaikissa näissä paikoissa, niin nykyaikaa kuin ovatkin, on vielä menneiden aikojen lumoa. Haikea huokaus… Kesätunnelman minulle kruunaisivat juhannustanssit Hangan lavalla tai oikein kunnon maalaisravit!

Millaisia aarteita sinä ole kesä-Suomesta löytänyt? Missä on mielestäsi kiva inspiroitua ja kahvitella tai kuvata ja piirustella?











PS. Kaikki kuvat ovat omia.