Deadline on ystävä

Täytyy myöntää, että olen tyypillinen bussiin juoksija. Lähden kotoa liian myöhään ja hölkötän hikisenä paikalle viime tipassa, kun bussi on jo pysäkillä. Jos ehdin, niin saan siitä mielettömät kicksit. Ehdinpä! Mikä onnistumisen elämys! Jos en ehdi… no, se ei ole vaihtoehtojen listalla.

Argh! Taas aloitin projektini myöhässä. Pahinta myöhässä olemisessa on, että projektiin liittyy yhteistyökumppani, sillä jos homma ku**e, niin se epäonnistuu myös kaverilla. Joskus mietin, että järjestänkö näitä ”onnistumisen elämyksiä” itselleni tosiaan vain niiden kicksien takia? Epäilemättä tähän käyttäytymiseen vaikuttavat silloin tällöin pilkahteleva yletön optimismini ja vankka luotto omiin kykyihini… (huomaa itseironia rivien välistä)

Selkeämmin sanottuna, aiomme julkaista kollegani Hanna Ruoholan kanssa uuden vaatetuskangasmalliston. Suunnittelemme yhdessä kivat kuosit ja tuotamme niistä kankaita, joita innokkaat ompelijat voivat ommella vaatteiksi asti. Olen koko suunnittelijaurani ajan halunnut tehdä yhteistyömalliston, jossa on useamman kuin yhden suunnittelijan kädenjälkeä. Se on kivaa ja mielenkiintoista ja hassua ja nyt, kun se todella tapahtuu, niin yllättävää kyllä, kahden suunnittelijan kädenjäljen yhdistäminen on myös aika vaikeaa. Sehän ei haittaisi, jos olisi aikaa, mutta kun on tämä bussiinjuoksemisjuttu…

Kangasmallistomme nimi on Viikuna. Se on inspiroitunut kasvien vehreästä mehukkuudesta. Viikuna-mallistomme on ensiesittelyssä Ommel-tapahtumassa kesäkuussa. Voit seurata meitä jo Facebookissa, Viikunan omilla sivuilla tai voit myös seurata meitä vaikka Instagramissa: Hanna @hanna.r.design tai Sari @truecoloursdesign.

Kun tein opinnäytetyötäni vuonna 2013 tiukalla aikataululla (kuinkas muutenkaan), niin eräs samalla, viimeisellä kurssilla opiskeleva sanoi minulle, että deadline on ystävä. Ajatus ei alkuun herättänyt minussa oikein mitään, mutta mutusteltuani sitä jonkin aikaa oivalsin, että tuohan on mainio näkökulma. Riittävästi vain deadline-ystäviä peliin, niin aikaiseksi saaminen helpottuu huomattavasti.

Viikunan deadline on asetetttu – pidä meille peukkua!

Sarjassa "luonnosteluani Viikunaa varten", vaikka tämä ei välttämättä edustakaan Viikunan lopullista visuaalista ilmettä

Aarretta etsimässä

Millainen matkailija sinä olet? Sävyttääkö matkantekoasi lievä ärtymys, kun haluat päästä mahdollisimman nopeasti paikasta A paikkaan B? Vai oletko omaa sukua tutkimusmatkailija, joka haluaisi koluta kaikki kiinnostavilta vaikuttavat kolkat ja tienhaarat? Kuulun itse jälkimmäisiin ja mieluiten lähtisin matkalle aina ajan kanssa, jotta yllättäville sattumuksille jää riittävästi tilaa.

Kun aurinko paistaa ja lämpömittarin lukema kohoaa, niin mieli alkaa askarrella kesäisten aktiviteettien parissa. Kesämökkeily ja automatkailu ovat lähellä sydäntäni ja toimivat oivina inspiroijina kuosisuunnittelijan työssäni. Mitä olisi kesä ilman hiekkateitä ja Leevi and the Leavingsiä?

Minua viehättävät erityisesti pienten paikkakuntien, kauniilla paikoilla sijaitsevat kesäkahvilat, jotka ovat inspiraation kannalta varsinaisia aarteita. Jos kahvilan yhteydessä vielä on museo tai paikallisten käsitöiden myyntiä, niin kokemus on entistä täydempi.

Jos siis kauniina kesäpäivänä halajat ajelulle, niin käännä nokka kohti näitä aarteita.

Palsan mylly

Myllymuseo pikkutien varrella Päijät-Hämeessä. Kiva kohde kuvaajalle. Näin täällä muutama vuosi sitten ihania neidonkorentoja, joita muuten ei juuri näy. Osoite: Vesijaonraitti 562, 17630 Vesijako

Miekankosken kahvila

Uittomuseo ja käsityömyymälä. Kahvilassa hyviä pullia, jopa ruoka-aineallergioita huomioitu! Osoite: Miekankoskentie 942, 52700 Mäntyharju

Vääksyn kanava

Joka kesän must. Kanavalla on vain niin kiva katsella sulun kautta seilaavia paatteja tai käydä tsekkaamassa Jokirannan Kesä käsillä –käsityötuotteet ja myös ihania kirpparituotteita vanhoilta vuosikymmeniltä. Puistossa lempeitä pihtakuusia.

Tässä samassa yhteydessä tekee vielä mieleni mainita muutama muu käymisen arvoinen paikka eli Padasjoen sahtimarkkinat sekä tietenkin Unescon perintökohteemme Petäjäveden vanha kirkko ja Kyläsepän Takomarkkinat. Nostalgikkona koen, että kaikissa näissä paikoissa, niin nykyaikaa kuin ovatkin, on vielä menneiden aikojen lumoa. Haikea huokaus… Kesätunnelman minulle kruunaisivat juhannustanssit Hangan lavalla tai oikein kunnon maalaisravit!

Millaisia aarteita sinä ole kesä-Suomesta löytänyt? Missä on mielestäsi kiva inspiroitua ja kahvitella tai kuvata ja piirustella?











PS. Kaikki kuvat ovat omia.

Maaliskuu jo taidetta näyttää - haluatko inspiroitua?

Tykkään maaliskuusta. Tuntuu siltä, että juuri maaliskuussa talven selkä taittuu ja kevät saapuu huristaen. Huhtikuussa herään viimeistään talviunesta, onhan se myös syntymäkuukauteni. Nuorempana kevät tuntui siitepölyallergian vuoksi tuskaisalta ja mielestäni sen olisi voinut peruuttaa kokonaan ja hypätä suoraan juhannuksen jälkeiseen elämään. Nykyään on onneksi jo helpompaa.

Alkukevät tuntuu aina vähän tyhjältä tapahtumien suhteen, mutta maaliskuussa on uusi meininki. Taiteen katsominen on ainakin minulle oiva inspiraation lähde. Kaapelitehtaan Puristamossa on tänäkin vuonna
10. – 18.3. Ornamon teosmyynti, johon itsekin haaveilen joku vuosi osallistuvani. Sen lisäksi kannattaa tsekata kätevästi viereisessä tilassa eli Merikaapelihallissa samaan aikaan pidettävä Taidemaalariliiton teosvälitys. Molemmat ovat auki ma-pe 11-18 ja la-su 11-17 ja molempiin on vapaa pääsy. Jos et pääse katsomaan näitä, niin aina on mahdollista lähteä katsomaan luonnon omaa taidenäyttelyä astumalla ovesta ulos.

Huisku, omaa tuotantoa

Kun katson toisten tekemää taidetta inspiroidun väreistä (yllätys;)) ja niistä mielikuvista, joita teokset minussa herättävät. Samaa pätee myöskin elokuviin. Tai oikeastaan mihin tahansa visuaaliseen materiaaliin. Olen kehittänyt oman inspiroitumismenetelmäni (tai ties vaikka se olisi hyvinkin laajasti käytössä, mutta minulle uusi). Se menee näin. Vilkaise jotain puolihuolimattomasti tai silmäkulmasta ja muodosta siitä oma vaikutelmasi. Paina vaikutelma mieleesi. Katso sitten vilkaisemaasi kohdetta kunnolla. Huomaat, että vaikutelmallasi tuskin on mitään tekemistä alkuperäisen teoksen kanssa, niin ”väärin” olet sen nähnyt. Testaa, se on kiehtovaa!

Olen miettinyt sitä, millaisen teoksen itse ostaisin. Tietysti teoksen pitäisi puhutella minua henkilökohtaisesti ja ehkä tarjota jokin uusi näkökulma tai olla yksinkertaisesti ohittamaton silmäkarkki. Ajan myötä olen huomannut, että arvostamassani taiteessa (niiden ihanien värien lisäksi) toteutuu ainakin yksi näistä:

• taidokas vaivannäkö
• ajan hermolla oleva yksinkertaistaminen tai
• oivaltava huumori.

Millaisesta taiteesta sinä pidät? Mitä hankkisit kotiisi?

 

Puhu unelmistasi

Olen viime päivinä pohtinut unelmointia. Ensinnäkin on tärkeää, että unelmia on – pieniä, suuria, tavallisia ja uskomattomia. Elämässä pitää olla jotain, mitä odottaa, riippumatta siitä missä tilanteessa olet. Toiseksi tärkeintä on toteuttaa unelmia nyt. Kirjoitan joka vuosi jonkin vihon kulmaan oman unelmalistani. Kun sitten myöhemmin, paljon myöhemmin, selailen vihkojani (rakastan muistivihkoja) ja luen noita listojani vuosien takaa, niin hämmästyn sitä, kuinka moni unelma onkaan toteutunut. Toki, onhan se niin, etteivät ne unelmat pelkästään vihkoon kirjoittamalla toteudu vaan pitää olla tahtoa, tuuria ja tekemistä ja sen lisäksi pitää uskaltaa sanoa unelmansa ääneen.

Kun pyrin opiskelemaan tekstiilisuunnittelua, ilmoitin pääsykokeessa, että aion perustaa Suomeen ”uuden Marimekon”. En tiedä edelleenkään ihmetyttikö, ärsyttikö, naurattiko se vai oliko se samantekevää, mutta sanoin unelmani ääneen. Uskon, että sillä oli merkitystä. Se kertoi minusta jotain ihmisenä.

Täytyy tunnustaa, että oli hilkulla, etten olisi lähtenyt koko pääsykokeeseen. Olin hiljattain opetellut uudestaan ajamaan autoa vuosien tauon jälkeen. Kolmipäiväisen pääsykokeen ensimmäinen osuus oli Bulevardilla sijaitsevassa oppilaitoksessa. Jännitin keskustassa ajamista ja parkkipaikan löytymistä niin, että meinasin viime hetkessä olla lähtemättä. Se oli niin tipalla. Mutta onneksi lähdin ja ehdin juuri ja juuri.

Minun unelmani nyt on perustaa oman näköiseni muotoilualan yritys, johon voin palkata tai ottaa muuten mukaan kaikki matkan varrella tapaamani hyvät tyypit (ja heitä on paljon). Itse häärin yrityksessä luovana johtajana integroiden ihmisiä ja asioita, suunnitellenkin, mutta luoden mahdollisuuksia myös muille. Wou! Onhan se utopiaa vielä, mutta you never know…
Aina joku onnistuu.

Taannoisessa pääsykokeessa laitoin puhumisen lisäksi myös kaiken osaamiseni ja tahtoni peliin. En kuvitellut olevani maailman paras piirtäjä, mutta ideoita minulta ei ole puuttunut. Otin itsestäni irti kaikki, mitä lähtee. Se kannatti. Puhu siis unelmistasi ääneen aina, kun mahdollista. Ja tilaisuuden tarjoutuessa, laita kaikki peliin. Saatat saavuttaa unelmasi, koska… aina joku saavuttaa.

PS. Kirjoitan näitä ajatuksiani, koska haluan kannustaa ihmisiä, siis sinua ponnisteluissa unelmiesi saavuttamiseksi. Minäkään en tiennyt tekstiilisuunnittelusta höhkäsen pölähtämää ennen vuotta 2010. Jos haluat seurata matkaani ja jos kiinnostaa, niin käy kurkkaamassa Theseuksesta löytyvä opinnäytetyöni. Sieltä löydät viimeisestä kappaleesta matkani alkuvaiheen ajatuksia. Ja paljon muutakin.