Puhu unelmistasi

Olen viime päivinä pohtinut unelmointia. Ensinnäkin on tärkeää, että unelmia on – pieniä, suuria, tavallisia ja uskomattomia. Elämässä pitää olla jotain, mitä odottaa, riippumatta siitä missä tilanteessa olet. Toiseksi tärkeintä on toteuttaa unelmia nyt. Kirjoitan joka vuosi jonkin vihon kulmaan oman unelmalistani. Kun sitten myöhemmin, paljon myöhemmin, selailen vihkojani (rakastan muistivihkoja) ja luen noita listojani vuosien takaa, niin hämmästyn sitä, kuinka moni unelma onkaan toteutunut. Toki, onhan se niin, etteivät ne unelmat pelkästään vihkoon kirjoittamalla toteudu vaan pitää olla tahtoa, tuuria ja tekemistä ja sen lisäksi pitää uskaltaa sanoa unelmansa ääneen.

Kun pyrin opiskelemaan tekstiilisuunnittelua, ilmoitin pääsykokeessa, että aion perustaa Suomeen ”uuden Marimekon”. En tiedä edelleenkään ihmetyttikö, ärsyttikö, naurattiko se vai oliko se samantekevää, mutta sanoin unelmani ääneen. Uskon, että sillä oli merkitystä. Se kertoi minusta jotain ihmisenä.

Täytyy tunnustaa, että oli hilkulla, etten olisi lähtenyt koko pääsykokeeseen. Olin hiljattain opetellut uudestaan ajamaan autoa vuosien tauon jälkeen. Kolmipäiväisen pääsykokeen ensimmäinen osuus oli Bulevardilla sijaitsevassa oppilaitoksessa. Jännitin keskustassa ajamista ja parkkipaikan löytymistä niin, että meinasin viime hetkessä olla lähtemättä. Se oli niin tipalla. Mutta onneksi lähdin ja ehdin juuri ja juuri.

Minun unelmani nyt on perustaa oman näköiseni muotoilualan yritys, johon voin palkata tai ottaa muuten mukaan kaikki matkan varrella tapaamani hyvät tyypit (ja heitä on paljon). Itse häärin yrityksessä luovana johtajana integroiden ihmisiä ja asioita, suunnitellenkin, mutta luoden mahdollisuuksia myös muille. Wou! Onhan se utopiaa vielä, mutta you never know…
Aina joku onnistuu.

Taannoisessa pääsykokeessa laitoin puhumisen lisäksi myös kaiken osaamiseni ja tahtoni peliin. En kuvitellut olevani maailman paras piirtäjä, mutta ideoita minulta ei ole puuttunut. Otin itsestäni irti kaikki, mitä lähtee. Se kannatti. Puhu siis unelmistasi ääneen aina, kun mahdollista. Ja tilaisuuden tarjoutuessa, laita kaikki peliin. Saatat saavuttaa unelmasi, koska… aina joku saavuttaa.

PS. Kirjoitan näitä ajatuksiani, koska haluan kannustaa ihmisiä, siis sinua ponnisteluissa unelmiesi saavuttamiseksi. Minäkään en tiennyt tekstiilisuunnittelusta höhkäsen pölähtämää ennen vuotta 2010. Jos haluat seurata matkaani ja jos kiinnostaa, niin käy kurkkaamassa Theseuksesta löytyvä opinnäytetyöni. Sieltä löydät viimeisestä kappaleesta matkani alkuvaiheen ajatuksia. Ja paljon muutakin.