Huh… olen ahdistunut (sisustus)muodin villityksistä. Sinänsä hyvä, ettei sen vakavampaa, kuitenkaan. Silti, en voi ymmärtää sitä, että miksi ”kaikki” haluavat samanlaista kuin muut. Miksi kaikki haluavat sen saman kuosin, piirustuksen, muodon, kankaan, struktuurin, värin, huonekalun, jne.?
Jonkin
aikaa sitten muodissa olivat pöllöt. Pöllöjä istui joka oksalla. Oli pöllötauluja,
pöllökuosisia vaatteita, pöllökoruja, pöllötyynyjä, pöllövihkoja, pöllötatuointeja
ja ihan mitä vain ihminen saattaa kuvitella. Nyt kun pöllöistä on päästy, niin
suorastaan uudeksi ismiksi ovat nousseet paimentolaismatot. Niin, juuri ne valkoiset matot, joissa on viivoin piirretty
salmiakkikuvio.
 |
| Water-julisteeni, tussityö |
Älä käsitä väärin. Minulla ei ole mitään pöllöjä tai
paimentolaismattoja vastaan. Pöllöt ovat upeita lintuja ja suurin osa pöllöaiheisista
tuotteistakin on varsin hienoja. Paimentolaismatot ovat minimalistisen
kauneutensa lisäksi epäilemättä myös mukavia. Enkä mollaa tällä kenenkään työtä. Se ei ole pointtini.
Vaan googlaappa kuvahaulla ”valkoinen matto”.
Ihaile sitten
silmiesi eteen avautuvaa diversiteettiä.
Mm-hmm…
Jos haluat, voit vielä googlata samaisella kuvahaulla sanan ”pöllö”.
Tarkastele rauhassa.
Aivan. Villityksen jälkimaininkeja on edelleen
havaittavissa.
Mikä ihme siinä on, että kun voisimme valita mitä tahansa
maan ja taivaan väliltä, niin päädymme tekemään tai ostamaan samankaltaista
kuin naapuri? Onko se jotain kummallista turvallisuushakuisuutta tai
hyväksytyksi tulemisen tarvetta? En ymmärrä, mutta olisi hienoa ymmärtää. Jos vaikka
joku käyttäytymispsykologi selittäisi.
Isokukkaista kukkakuosia pukkaamaan siis… ;)
