Vaateostoksilla

On ollut kova vuosi tai puolitoista. Avioero ja muutama muu juttu. Jotenkin olen päässyt soutamaan selkeämmille vesille. Ehkä juuri siksi, nyt seuraa ruikutuksen sijasta erittäin tarpeellisia naisellisia asioita.

Eilen oli juuri sellainen päivä. Värjäsin haalistuneet kulmat, lakkasin kynnet mustalla ja kullanvärisillä hileillä (asennetta ilon kera) ja pukeuduin liehuvahihaiseen t-paitaan ja shortsimekkoon. Ulkona helteisen lämmin kesätuuli hyväili paljaita sääriäni matkalla luontoon… tarkoitan vaatekauppaan. Ah, kokonainen päivä aikaa itselle kierrellä, katsella ja kokeilla VAATTEITA, ennen kuin korona-aika taas telkeää meidät kotiin. En tiedä mikä siinä on, mutta vaatteiden kokeileminen on vain jotenkin rentouttavaa. Ja ei, istuvia vaatteita ei todellakaan ole helppo löytää, mutta ehkä se, että niitä löytyy niin harvoin, saa löydöt maistumaan erityisen makeilta. 

Mielestäni olen aika peto vaatteiden löytämisessä ja erityisen nopea sovittaja, niin kertoi sisäinen ääneni, joka oli varsin positiivisella tuulella. Se kehui myös sitä, kuinka nopeasti osaan skannata vaatekaupan, jos toisenkin ja löytää juuri sopivat pukimet. Värisilmäni on kuulemma myös pettämätön, ainakin mitä tulee tietyn värin tarkkaan muistamiseen. Eilenkin löysin aivan ihanan pikku kaupan, josta ostin juhlapaidan kesäalesta. Pystyin heti kuvittelemaan, miltä näytän tuo paita ylläni kaverien tulevissa häissä. 🤩

Ajatuksesta innostuneena oikaisin parkkipaikan poikki autolleni ostoskassiani heilutellen ja leyhyttelin samalla valtoimenaan lainehtivia hiuksiani. Olinhan tehnyt niihin aamulla ihanan kiharakampauksen aamutakkini vyön avulla. Tuntui, että elämä hymyilee pitkästä aikaa. Aurinko paistaa, kesä on kuuma ja hei, tuo kivan näköinen mieskin hymyilee tuolta autosta! Wau! 

Seuraavassa sovituskopissa huomasin, että shortsihameeni oli ylläni väärin päin. Pahus…

Tuli elävästi mieleen se, kun nuoruuteni (harhaisessa) kukoistuksessa luulin miesten viheltelevän perääni tämän tästä, kunnes eräänkin vihellyksen jälkeen pensaan takana ollut Musti jolkotti kuuliaisesti isäntänsä luo.

😉

Mutta ei se mitään. Kun on ”nuttu nurin päin, niin on onni oikein päin”, muistutti sisäinen ääneni.

Ihania, villejä, kuumia, elokuisia kesäpäiviä!

- Sari

Deadline on ystävä

Täytyy myöntää, että olen tyypillinen bussiin juoksija. Lähden kotoa liian myöhään ja hölkötän hikisenä paikalle viime tipassa, kun bussi on jo pysäkillä. Jos ehdin, niin saan siitä mielettömät kicksit. Ehdinpä! Mikä onnistumisen elämys! Jos en ehdi… no, se ei ole vaihtoehtojen listalla.

Argh! Taas aloitin projektini myöhässä. Pahinta myöhässä olemisessa on, että projektiin liittyy yhteistyökumppani, sillä jos homma ku**e, niin se epäonnistuu myös kaverilla. Joskus mietin, että järjestänkö näitä ”onnistumisen elämyksiä” itselleni tosiaan vain niiden kicksien takia? Epäilemättä tähän käyttäytymiseen vaikuttavat silloin tällöin pilkahteleva yletön optimismini ja vankka luotto omiin kykyihini… (huomaa itseironia rivien välistä)

Selkeämmin sanottuna, aiomme julkaista kollegani Hanna Ruoholan kanssa uuden vaatetuskangasmalliston. Suunnittelemme yhdessä kivat kuosit ja tuotamme niistä kankaita, joita innokkaat ompelijat voivat ommella vaatteiksi asti. Olen koko suunnittelijaurani ajan halunnut tehdä yhteistyömalliston, jossa on useamman kuin yhden suunnittelijan kädenjälkeä. Se on kivaa ja mielenkiintoista ja hassua ja nyt, kun se todella tapahtuu, niin yllättävää kyllä, kahden suunnittelijan kädenjäljen yhdistäminen on myös aika vaikeaa. Sehän ei haittaisi, jos olisi aikaa, mutta kun on tämä bussiinjuoksemisjuttu…

Kangasmallistomme nimi on Viikuna. Se on inspiroitunut kasvien vehreästä mehukkuudesta. Viikuna-mallistomme on ensiesittelyssä Ommel-tapahtumassa kesäkuussa. Voit seurata meitä jo Facebookissa, Viikunan omilla sivuilla tai voit myös seurata meitä vaikka Instagramissa: Hanna @hanna.r.design tai Sari @truecoloursdesign.

Kun tein opinnäytetyötäni vuonna 2013 tiukalla aikataululla (kuinkas muutenkaan), niin eräs samalla, viimeisellä kurssilla opiskeleva sanoi minulle, että deadline on ystävä. Ajatus ei alkuun herättänyt minussa oikein mitään, mutta mutusteltuani sitä jonkin aikaa oivalsin, että tuohan on mainio näkökulma. Riittävästi vain deadline-ystäviä peliin, niin aikaiseksi saaminen helpottuu huomattavasti.

Viikunan deadline on asetetttu – pidä meille peukkua!

Sarjassa "luonnosteluani Viikunaa varten", vaikka tämä ei välttämättä edustakaan Viikunan lopullista visuaalista ilmettä