Vaateostoksilla

On ollut kova vuosi tai puolitoista. Avioero ja muutama muu juttu. Jotenkin olen päässyt soutamaan selkeämmille vesille. Ehkä juuri siksi, nyt seuraa ruikutuksen sijasta erittäin tarpeellisia naisellisia asioita.

Eilen oli juuri sellainen päivä. Värjäsin haalistuneet kulmat, lakkasin kynnet mustalla ja kullanvärisillä hileillä (asennetta ilon kera) ja pukeuduin liehuvahihaiseen t-paitaan ja shortsimekkoon. Ulkona helteisen lämmin kesätuuli hyväili paljaita sääriäni matkalla luontoon… tarkoitan vaatekauppaan. Ah, kokonainen päivä aikaa itselle kierrellä, katsella ja kokeilla VAATTEITA, ennen kuin korona-aika taas telkeää meidät kotiin. En tiedä mikä siinä on, mutta vaatteiden kokeileminen on vain jotenkin rentouttavaa. Ja ei, istuvia vaatteita ei todellakaan ole helppo löytää, mutta ehkä se, että niitä löytyy niin harvoin, saa löydöt maistumaan erityisen makeilta. 

Mielestäni olen aika peto vaatteiden löytämisessä ja erityisen nopea sovittaja, niin kertoi sisäinen ääneni, joka oli varsin positiivisella tuulella. Se kehui myös sitä, kuinka nopeasti osaan skannata vaatekaupan, jos toisenkin ja löytää juuri sopivat pukimet. Värisilmäni on kuulemma myös pettämätön, ainakin mitä tulee tietyn värin tarkkaan muistamiseen. Eilenkin löysin aivan ihanan pikku kaupan, josta ostin juhlapaidan kesäalesta. Pystyin heti kuvittelemaan, miltä näytän tuo paita ylläni kaverien tulevissa häissä. 🤩

Ajatuksesta innostuneena oikaisin parkkipaikan poikki autolleni ostoskassiani heilutellen ja leyhyttelin samalla valtoimenaan lainehtivia hiuksiani. Olinhan tehnyt niihin aamulla ihanan kiharakampauksen aamutakkini vyön avulla. Tuntui, että elämä hymyilee pitkästä aikaa. Aurinko paistaa, kesä on kuuma ja hei, tuo kivan näköinen mieskin hymyilee tuolta autosta! Wau! 

Seuraavassa sovituskopissa huomasin, että shortsihameeni oli ylläni väärin päin. Pahus…

Tuli elävästi mieleen se, kun nuoruuteni (harhaisessa) kukoistuksessa luulin miesten viheltelevän perääni tämän tästä, kunnes eräänkin vihellyksen jälkeen pensaan takana ollut Musti jolkotti kuuliaisesti isäntänsä luo.

😉

Mutta ei se mitään. Kun on ”nuttu nurin päin, niin on onni oikein päin”, muistutti sisäinen ääneni.

Ihania, villejä, kuumia, elokuisia kesäpäiviä!

- Sari