Kalenterikuvituskilpailun tulokset

Aivan ensimmäiseksi suurkiitos kaikille ja tarkoitan todellakin KAIKILLE kalenterikuvituskilpailuun osallistuneille! Kilpailu keräsi yhteensä 53 hienoa kuvitusehdotusta. Kuoseissa ja kuvituksissa oli maalauksellisia ja piirrettyjä ehdotuksia ja mm. kukkakuvituksia, eläinkuvituksia ja abstrakteja kuvituksia. Valinta ei ollut helppo ja mielelläni olisin ehdokkaista valinnut useammankin kuosin. Hmmm… Jätän tuon ajatuksen hautumaan. Nyt valintaperusteisiin.

Halusin uuden kuosin/kuvituksen olevan tyylillisesti luonteva jatkumo verkkokaupassani tähän mennessä nähdyille kuoseille. Tämän vuoksi osa muuten oivallisista kuvituksista karsiutui pois. Pidin tärkeänä myös sitä, että kuvitus ei ole liian samankaltainen tämän vuoden kuvituksen kanssa. Näiden seikkojen lisäksi voittajakuvituksen valinnassa painoivat seuraavat asiat:

- kuosi/kuvitus näkyy riittävän hyvin kalenteriosion takaa,

- kuosia/kuvitusta voi katsella kaikkina vuodenaikoina ja

- kuvitusjäljessä on jotain erilaista, omintakeista ja ennen näkemätöntä.

Kalenterikuvituskilpailun voitti suunnittelija Johanna Rautiainen upealla kuosillaan nimeltään Luontoretki. Paljon onnea! :) :) :)

Johanna kuvaa ehdotustaan näin:

”Saan suunnittelijana paljon inspiraatiota luonnosta ja siellä liikkumisesta, ja tämän kuvituksen ajatus oli se, mitä kaikkea vuoden aikana luonnossa tapahtuu: kukkivia kukkia, putoilevia lehtiä, tammenterhoja. Luonnon muutokset rytmittävät vuotta, ja olivat siksi mielestäni oivallinen teema kalenteriin.”

Toiseksi kalenterikilpailussa tuli Anna-Maria Mäkelän kuvitus ja kolmanneksi Tanja Kallion kuvitus.

Kalenteri on jo tilattavissa ennakkoon verkkokaupassa kaikilla kolmella ihanalla värillä. Mikä on muuten sinun lempivärisi? Minun taitaa olla vihreä. Tämä vuosi menee aivan vihreän piikkiin ja VIIKUNAsta se taisi lähteä.

Mukavaa lähestyvää talvea!

Kalenterikuvituskilpailu

Hei, sinä siellä.... juuri sinä!

Kuosisuunnittelija, kuvittaja, kuvituksen harrastaja tai vaikka kuvituksesta haaveileva - tule mukaan kuvittamaan yritykseni ensi vuoden kalenteri. Lue tiedot alta ja osallistu!

KALENTERIKUVITUSKILPAILU 2019

True Colours Design etsii uutta kuosia/kuvituskuvaa vuoden 2019 kalenteria varten. Vuoden 2018 kalenterin kuva on Johanna Aallon suunnittelema Tähtimaa-kuosi. Johanna kertoo kuosin synnystä näin: 

Tähtimaa syntyi halusta luoda perinteinen kukkakuosi. Piirsin kuosin suoraan raporttiin mustalla ohuella tussilla. Tussi on yksi suosikkipiirtimistäni, mutta yleensä piirrän elementit erikseen ja vasta
koneelle skannauksen jälkeen kokoan kuosin rakenteen. Tällä kertaa tein kuosin kuitenkin alusta loppuun kerralla valmiiksi. En tehdessäni miettinyt lopputulosta vaan annoin työn johdattaa, joten kukista kehittyi graafisia ja minulle ominaisia, ei niinkään perinteisiä.
 Siirryttyäni työstämään kuosia koneella yllätyin positiivisesti, sillä sen tunnelma vaihtuu dramaattisesti värien vaihtuessa. Tummalla kuosi hohtaa kuin ilotulitteet yötaivaalla, vaalealla pohjalla kukkakuosini on hyvin herkkä. Mitä kukakin näkee, riippuu jokaisen kokemuksista ja sen hetkisestä tunnelmasta. Olen utelias kuulemaan, mitä muut kuosissani näkevät ja mitä tunnelmia se herättää.

 Kokonaisen kalenterin löydät täältä.

Säännöt
Uusi kuva/kuosi voi olla värillinen tai mustavalkoinen, tumma tai vaalea, se voi olla esittävä tai abstrakti, mutta huomioi, että alaosa kuvasta/kuosista jää päivämäärätaulukon alle, joten se näkyy korkeintaan reunoilta tai läpikuultavana. Kuvan/kuosin koko on A4 ja resoluutio 150 – 300 dpi. Kuvan/kuosin ei välttämättä tarvitse olla vektoroitu.

Deadline
MUOKATTU*** Kilpailuaikaa on pidennetty. Lähetä kilpailuehdotuksesi 5.11. mennessä viimeistään sunnuntaina 11.11. osoitteeseen sari@truecolours.fi otsikolla ”KILPAILUEHDOTUS”. Voit lähettää useita ehdotuksia. Kuosin/kuvan on oltava uusi tai aiemmin julkaisematon, mutta ei haittaa, että sitä on näytetty mahdollisille asiakkaille. Sinun ei välttämättä tarvitse olla valmis kuosisuunnittelija/kuvittaja, vaan opintosi saavat myös olla haaveiluvaiheessa.

Mitä voin voittaa?
Kilpailun voittaja saa kuvasta/kuosista suunnittelijasopimuksen, johon sisältyy 150 euron kertakorvauksen lisäksi rojaltisopimus. Kuvalla/kuosilla varustettua kalenteria myydään ainakin True Colours Designin omassa verkkokaupassa ja Weecosissa. Suunnittelijan nimeä käytetään markkinoinnissa verkkokaupoissa ja sosiaalisessa mediassa.  True Colours Design pidättää oikeuden tarjota lisenssi- tai rojaltisopimuksia myös muille kilpailun osallistujille.

True Colours Design suunnittelee ja valmistuttaa kuosi- ja piensisustustuotteita kotien silmäniloiksi. Yrityksen uusin aluevaltaus on Hanna Ruoholan ja Sari Taipaleen yhdessä suunnittelema, vehreydestä inspiroitunut VIIKUNA-kangasmallisto, joka näki päivänvalon kesäkuussa 2018.

Tule rohkeasti mukaan, olet hyvä!

Tähtimaa-lasinaluset, kuva Johanna Aalto

Ihana vapaapäivä!

Kerrankin melkein kokonainen päivä ihan itselle. Tällä viikolla on tullut urakoitua sen verran, että nyt pidän vapaapäivän. En ole ehtinyt edes blogia kirjoittaa. Mutta en kyllä avaa konetta. Mitä tekisin? Tai olisinko tekemättä? Istun ainakin hetken tässä sohvalla tekemättä mitään. Nautin hiljaisuudesta. En todellakaan ryhdy tuijottamaan telkkaria. Kännykästä voisin silti tsekata muutamat uutiset …ja ehkä vilkaista vähän Facebookkia.

(Puolitoista tuntia myöhemmin.)

Ulkona näyttää tänäänkin tosi kauniilta. Taidanpa mennä takapihalle. Kas, mittarissa on jo 20 astetta. Ennen kuin menen, niin laitan kuitenkin pyykit koneeseen. Ne hoitavat itsensä sillä aikaa, kun minä nautin vapaapäivästä. No niin. Olipa hyvä, että tuli vihdoin ostettua tällainen riippukeinu. Suorastaan maagista, miten tässä pääsee zen-tilaan niin nopeasti, kun leppeä kesätuuli vienosti keinuttaa…

Onpa ihanan vihreää ja kukat kukkivat aivan upeasti. Tuntuu, että luonto on täynnä pieniä silmäniloja. Nyt en katso tuota pihan keskellä lojuvaa haravaa, todellakaan. Tämä päivä on varattu silkalle nautinnolle… Silti, taidan tässä samalla ottaa ihan vain muutaman kuvan blogia varten. Itse asiassa olisi kiva tehdä sellainen postaus, jossa olisi enimmäkseen kuvia. Ja värejä!

(60 kuvaa myöhemmin.)

Wou! Raparperin varret ovat jo tosi pitkiä. Napsaisen tuon kukan vaan nopeasti pois, ettei raparperi innostu kasvattamaan pelkkää kukkaa. Tai no, oikeastaan voisin leikata pari varttakin ja tehdä niistä saman tien raparperipiirakan. Kännykkä piippaa. Lähelle muuttanut kaverihan se siellä viestii, että hän voisi tulla nyt käymään. Sehän sopii, kun on kerrankin aikaa ja raparperipiirakkaakin tarjolla. Sekoitan aineet pikapikaa ja laitan piirakan uuniin. Sillä aikaa ehdin sopivasti ladata kuvat kännykästä Driveen.

Pyykkikone piippaa ja ovikello soi. Pyykkikone saa nyt olla. Käyn avaamassa vain kannen, se riittää toistaiseksi. Uuni piippaa. Kaveri ei ota nyt piirakkaa, mutta ei se mitään – nautin piirakasta itse sitten myöhemmin. Ai, kun on kiva pitää leppoisa rupatteluhetki välillä. Esittelen kasvatuslaatikossa hienosti itäneitä siemeniä.

Ei voi olla totta, miten aika lentää. On lähdettävä hakemaan lasta. Äh, on ihan pakko käydä tankkaamassa. Ja ehkä olisi viisainta myös hakea se eilen uusittu allergialääke samalla reissulla apteekista…

Ihania, aurinkoisia, hauskoja, vapaita tai ei niin vapaita päiviä kaikille!

PS. Sen raparperipiirakan resepti muuten löytyy täältä. Käytin mehun asemasta jääteetä ja kumosin taikinan suoraan uunipellille leivinpaperin päälle. Toimii, vaikkei koko pellille riitäkään, ja tulee kivan rapeat reunat. Kiitos hyvästä ohjeesta Suklaapossu-blogille!

Rakennatko itsellesi esteitä?

Sain ajokortin 18-vuotiaana. Ajo-opettajani oli rauhallinen ja kannustava ja opin luottamaan itseeni kuljettajana. Yhden tärkeän neuvon muistan vieläkin: Älä mene tilanteisiin, joissa tuntuu, ettet pysty hallitsemaan ajokkiasi. Sillä pärjäsin pitkälle. Ajoin kaupungissa ja maantiellä. Nautin autoilun tuomasta vapaudesta ja puhkoin vain yhden renkaan, tankkauspisteen ajokorokkeeseen.

Nuoruuden kumppanin harrastuksen myötä kuvaan tulivat mukaan vanhat jenkkiautot. Ehkä ne olivat liian rikkinäisiä ja siksi arvaamattomia. Joka tapauksessa olin ajaessa kauhuissani ja tuntui kuin olisin yrittänyt luotsata laumaa villihevosia. Kehitin itselleni kamalan trauman. Päätin, etten osaa ajaa, enkä halunnut ajaa autoa enää ikinä. Olin ajamatta autoa liki 20 vuotta!

Ajamattomuusputkeni päättyi, kun lähdin ex-ammatissani kollegan kanssa Raaheen kouluttamaan. Olimme vuokranneet Oulun lentokentältä auton, jota kollegan piti ajaa. Lentokoneessa kollegalle tuli kova korvasärky. Hän ei pystynytkään ajamaan. Takaisinkaan emme halunneet kääntyä, joten minun oli pakko ajaa vuokra-auto Oulusta Raaheen ja takaisin. Olin vapiseva hyytelö, mutta selvisimme siitä. Tunsin itseni sankariksi.

Tuon reissun jälkeen aloitin ajo-opettelun alusta. Jännitän edelleen maantieajoa jonkin verran, mutta kaupunkiautoilu sujuu jo rutiinilla. Vuoren korkuisesta, ihan itse rakennetusta esteestä on jäljellä enää pieni nyppylä.

Väkisinkin tulee välillä mietittyä, missä olisin, jos olisin hakenut opiskelemaan tekstiilisuunnittelua jo aiemmin. No, uskon, että oman alan etsiminen on ollut minulle pitkän kaavan mukaan toisaalta tarpeellistakin. Silti, haluan kannustaa sinua, hyvä lukija, ettet tee kuten minä tein. Olin nimittäin päättänyt, etten ole riittävän hyvä ja siksi minun ei kannata hakea mihinkään taideoppilaitokseen. Onneksi rohkaistuin ja päätin yrittää edes yhden kerran. Se riitti.

Oletko sinäkin hybridi?

Hybridi =

”sekoitus, risteymä, bastardi”
”auto, jossa on sekä polttomoottori että sähkömoottori”
”esine, jossa on käytetty kahta eri valmistustekniikkaa” *

Koko ikäni, niin kauan kuin muistan, ihan näihin päiviin saakka, minulle on sanottu näin:

Älä hajota itseäsi liikaa!
Keskity vain yhteen asiaan!
Saisit paljon enemmän aikaan!
Millä ajalla aiot tehdä tämän kaiken?
Kyllä sun nyt pitää karsia.

Ja niin edelleen.

Boh! En ole enää vuosiin vaivautunut väittämään vastaan. Energian tuhlausta. Pitäkööt mielipiteensä ja minä pidän omani. Sillä yhteen asiaan keskittyminen on kuolettavan tylsää! Puuduttavan pitkästyttävää! Ja tasapaksun turhauttavaa.

Ihan näihin päiviin saakka monialaisuus ja moniosaajuus on ollut yleisen käsityksen mukaan vähintäänkin epäuskottavaa ja hieman omituista. Mutta ajat muuttuvat, onneksi, ja useamman alan hallitseminen alkaa olla ennemminkin elinehto kuin outo ominaisuus.

Tulevan hybridin taidonnäyte eli 11-vuotiaan tyttäreni ottama kuva

Olen luontaisesti utelias uusille asioille ja yleensä innokas oppija. Silti joskus oppia hamstratessani on tuntunut siltä, että mitähän ihmettä tälläkin tiedolla teen. Tuliko tehtyä väärä ratkaisu, kuin ilmoittauduin vielä tähänkin koulutukseen? No, ei tullut. Kaikki oppi ei ehkä tule hyötykäyttöön saman tien, mutta erityisesti tällä yrittäjyyden polulla lähes kaikelle on käyttöä. Viime aikoina olen ollut erityisen tyytyväinen 90-luvun taitteessa tankkaamaani liikekirjevaihtoon eri kielillä. Jopa lukion ranskalle on ollut tarvetta. Pitkä työkokemukseni toisella alalla taas on antanut korvaamatonta näkemystä asiakkaan arkipäivään.

Jos siis olet hybridi, niin ota ihan lunkisti. Katso myös välillä peräpeiliin ja totea, mitä kaikkea oletkaan jo saavuttanut. Muista, että hybridillä on hybridin ruokahalu. Sen lisäksi se haluaa sekoittua ja integroitua. Erästä lempiohjelmaani mukaillen: Älä siis ole huolissasi, meidän hybridien kultakausi on vasta tulossa.

* Lähteet:
http://jkorpela.fi/siv/sanath.html
https://www.suomisanakirja.fi/hybridi

Terveiset lapsuuden jouluilta

Väsytti, oli vielä aikaista. Lumi narskui kenkien alla ja hanki kimalteli hämärässä. Kävelimme hiljaisuudessa haudoille sytyttämään kynttilät. Seisahdimme hetken. Hengitys huurusi ja pakkanen nipisteli jo varpaita. Paluumatka sujui hujauksessa auton lämpimässä. Kotona koristelimme joulukuusen. Ripustimme kuuseen hopeisia nauhoja, palloja, vanhoja puukaramelleja ja itse leipomiamme piparkakkuja. Sen jälkeen koitti yksi päivän kohokohdista. TV:stä tuli aamusta lähtien piirrettyjä ja lastenohjelmia. Kun vanhemmat valmistelivat joulua keittiössä, saimme katsoa, Kössi Kengurua, Aku Ankkaa, Rosvo Rudolfia ja Kylli-tätiä piirtämässä. Jos oikein hyvä tuuri kävi, niin televisiosta tuli kokonainen elokuva – suosikkini Pertsa ja Kilu tai jännittävä Koko kaupungin Vinski. Iltapäivällä menimme yhdessä joulusaunaan. Saunassa oli ihana koivun tuoksu. Mökillä tehty ja kesällä jouluaattoa varten pakastettu koivuvihtahan se siellä loi tunnelmaa. Saunan jälkeen oli raukea olo. Pukeuduimme oloasuihin ja kävimme joulupöytään. Kyllä joulupukkikin myöhemmin tuli tai ainakin kävi jyskyttämässä ovenpieleen. Kun juoksimme katsomaan, niin yleensä pukki oli jo ehtinyt lähteä. Joululahjat hän oli kuitenkin jättänyt pyykkikorissa oven taakse.

Jouluhaaveissa vuonna 1970

Tärkeimmät lapsuuden joulujen perinteeni ovat yhdessäolo ja joulutunnelma, niitä toteutan edelleen. Puolisoni kotikulttuurin myötä jouluun on tullut myös jotain uutta. Olen omaksunut anopiltani joulupuuro-perinteen. Keitän riisipuuron tänäkin vuonna ja tarjoan sen kera sekahedelmäsoppaa heti joulurauhan julistuksen jälkeen. 

Lapsenmielistä joulua, ihanaa joulun rauhaa sinulle ja onnea ja menestystä uudelle vuodelle 2018!