Kerrankin melkein kokonainen päivä ihan itselle. Tällä
viikolla on tullut urakoitua sen verran, että nyt pidän vapaapäivän. En ole
ehtinyt edes blogia kirjoittaa. Mutta en kyllä avaa konetta. Mitä tekisin? Tai olisinko
tekemättä? Istun ainakin hetken tässä sohvalla tekemättä mitään. Nautin
hiljaisuudesta. En todellakaan ryhdy tuijottamaan telkkaria. Kännykästä voisin
silti tsekata muutamat uutiset …ja ehkä vilkaista vähän Facebookkia.
(Puolitoista tuntia myöhemmin.)
Ulkona näyttää tänäänkin tosi kauniilta. Taidanpa mennä
takapihalle. Kas, mittarissa on jo 20 astetta. Ennen kuin menen, niin laitan
kuitenkin pyykit koneeseen. Ne hoitavat itsensä sillä aikaa, kun minä nautin
vapaapäivästä. No niin. Olipa hyvä, että tuli vihdoin ostettua tällainen
riippukeinu. Suorastaan maagista, miten tässä pääsee zen-tilaan niin nopeasti,
kun leppeä kesätuuli vienosti keinuttaa…
Onpa ihanan vihreää ja kukat kukkivat aivan upeasti. Tuntuu,
että luonto on täynnä pieniä silmäniloja. Nyt en katso tuota pihan keskellä
lojuvaa haravaa, todellakaan. Tämä päivä on varattu silkalle nautinnolle… Silti,
taidan tässä samalla ottaa ihan vain muutaman kuvan blogia varten. Itse asiassa
olisi kiva tehdä sellainen postaus, jossa olisi enimmäkseen kuvia. Ja värejä!
(60 kuvaa myöhemmin.)
Wou! Raparperin varret ovat jo tosi pitkiä. Napsaisen tuon
kukan vaan nopeasti pois, ettei raparperi innostu kasvattamaan pelkkää kukkaa.
Tai no, oikeastaan voisin leikata pari varttakin ja tehdä niistä saman tien
raparperipiirakan. Kännykkä piippaa. Lähelle muuttanut kaverihan se siellä viestii,
että hän voisi tulla nyt käymään. Sehän sopii, kun on kerrankin aikaa ja raparperipiirakkaakin
tarjolla. Sekoitan aineet pikapikaa ja laitan piirakan uuniin. Sillä aikaa
ehdin sopivasti ladata kuvat kännykästä Driveen.
Pyykkikone piippaa ja ovikello soi. Pyykkikone saa nyt olla.
Käyn avaamassa vain kannen, se riittää toistaiseksi. Uuni piippaa. Kaveri ei
ota nyt piirakkaa, mutta ei se mitään – nautin piirakasta itse sitten
myöhemmin. Ai, kun on kiva pitää leppoisa rupatteluhetki välillä. Esittelen kasvatuslaatikossa hienosti itäneitä siemeniä.
Ei voi olla totta, miten aika lentää. On lähdettävä hakemaan
lasta. Äh, on ihan pakko käydä tankkaamassa. Ja ehkä olisi viisainta myös hakea
se eilen uusittu allergialääke samalla reissulla apteekista…
Ihania, aurinkoisia, hauskoja, vapaita tai ei niin vapaita
päiviä kaikille!
PS. Sen raparperipiirakan resepti muuten löytyy täältä. Käytin mehun asemasta jääteetä ja kumosin taikinan suoraan uunipellille leivinpaperin päälle. Toimii, vaikkei koko pellille riitäkään, ja tulee kivan rapeat reunat. Kiitos hyvästä ohjeesta Suklaapossu-blogille!
Raparperipiirakka on ihanaa :)
VastaaPoista