perjantai 22. joulukuuta 2017

Terveiset lapsuuden jouluilta

Väsytti, oli vielä aikaista. Lumi narskui kenkien alla ja hanki kimalteli hämärässä. Kävelimme hiljaisuudessa haudoille sytyttämään kynttilät. Seisahdimme hetken. Hengitys huurusi ja pakkanen nipisteli jo varpaita. Paluumatka sujui hujauksessa auton lämpimässä. Kotona koristelimme joulukuusen. Ripustimme kuuseen hopeisia nauhoja, palloja, vanhoja puukaramelleja ja itse leipomiamme piparkakkuja. Sen jälkeen koitti yksi päivän kohokohdista. TV:stä tuli aamusta lähtien piirrettyjä ja lastenohjelmia. Kun vanhemmat valmistelivat joulua keittiössä, saimme katsoa, Kössi Kengurua, Aku Ankkaa, Rosvo Rudolfia ja Kylli-tätiä piirtämässä. Jos oikein hyvä tuuri kävi, niin televisiosta tuli kokonainen elokuva – suosikkini Pertsa ja Kilu tai jännittävä Koko kaupungin Vinski. Iltapäivällä menimme yhdessä joulusaunaan. Saunassa oli ihana koivun tuoksu. Mökillä tehty ja kesällä jouluaattoa varten pakastettu koivuvihtahan se siellä loi tunnelmaa. Saunan jälkeen oli raukea olo. Pukeuduimme oloasuihin ja kävimme joulupöytään. Kyllä joulupukkikin myöhemmin tuli tai ainakin kävi jyskyttämässä ovenpieleen. Kun juoksimme katsomaan, niin yleensä pukki oli jo ehtinyt lähteä. Joululahjat hän oli kuitenkin jättänyt pyykkikorissa oven taakse.
Jouluhaaveissa vuonna 1970

Tärkeimmät lapsuuden joulujen perinteeni ovat yhdessäolo ja joulutunnelma, niitä toteutan edelleen. Puolisoni kotikulttuurin myötä jouluun on tullut myös jotain uutta. Olen omaksunut anopiltani joulupuuro-perinteen. Keitän riisipuuron tänäkin vuonna ja tarjoan sen kera sekahedelmäsoppaa heti joulurauhan julistuksen jälkeen. 

Lapsenmielistä joulua, ihanaa joulun rauhaa sinulle ja onnea ja menestystä uudelle vuodelle 2018!



SHARE:

1 kommentti

MINIMAL BLOGGER TEMPLATES BY pipdig