Sähän olet kotona

Olen yksinyrittäjä ja freelanceri ja teen töitä kotitoimistosta käsin. Törmään toistuvasti siihen, kuinka osa kanssaihmisistä kuvittelee minun vain ”olevan kotona”. Siis tekemättä mitään. Makoilemassa sohvalla ja viettämässä lokoista elämää. Tai tekemässä kotitöitä.

- Sullahan on helppoa, sähän olet kotona.
- Öh, ei. Olen töissä, täältä kotoa. Tässä on työhuoneeni.

- Nythän te olette päässeet lomailemaan tässä koulun loppumisen jälkeen jo pari viikkoa.
- Niin, lapsella alkoi kesäloma, mutta minä teen edelleen töitä päivittäin.

- Vaimosihan voi täällä laittaa kaikki valmiiksi siihen mennessä, kun tulet. Saat nauttia siitä, kun vaimo on kotona… (miehen kaveri virnuillen minulle ja miehelle)
- ???

Kun aloitin yrittäjänä, niin kuvittelin aluksi, että ihan ehdottomasti tarvitsen toimiston, johon mennä aamuisin. Aivan kuten palkkatyössä, sillä niinhän työtä kuuluu tehdä. Niin olin ainakin tehnyt sitä jo parikymmentä vuotta. Onneksi tuli vuokrattua silloinen toimisto yhdessä työkaverin kanssa, sillä pian toimisto jäi vain työkaverin käyttöön ja sitten hänkin luopui siitä.

Työtila numero kakkosen vuokrasin, kun kyllästyin keittiön pöydällä työskentelyyn pienessä asunnossamme. Ei siinä pöydässä mitään vikaa ollut, mutta oli turhan työlästä korjata tavarat aina pois päivän päätteeksi ja aloittaa seuraavana aamuna alusta. 

Tilavampaan asuntoon muuton ja oman työhuoneen myötä en tarvitse enää erillistä toimistoa ja se on ihan parasta. Voin tehdä töitä silloin, kun pitää ja silloin, kun tuntuu siltä. Voin vaikka herätä pari tuntia muita aiemmin ja kirjoittaa blogia työhuoneessa, ihan omassa rauhassani. Mitä ylellisyyttä! Ja kun kotoa käsin työskentelen, niin teenhän kotitöitäkin tietysti jossakin välissä. Ne käyvät hyvin taukoliikunnasta, eikä niistä onneksi tule samanlaista morkkista, kuin taannoin palkkatyössä etäpäivänä.

Lapsi heräsi, joten söimme aamupalan ja tanssimme hieman Moves like Jaggerin tahtiin. Nyt taidan jatkaa muita töitä. Tänään on vuorossa on mm. Insta-ajastuksia VIIKUNA-mallistoon liittyen, tuotesuunnittelua ja verkkokaupan tulevan kieliversion valmistelua eli tekstien kääntämistä englannin kielelle. Taidanpa kuitenkin vielä kastella kukat ensin.

Aurinkoista työpäivää!

PS. Jos haluat tietää, mitä olen viime vuosina kotitoimistossani urakoinut, niin kurkkaa tänne.

Uuden kynnyksellä - mitä tärkeää voit kysyä itseltäsi?

Vuodenvaihde on oman elämän arvioinnin aikaa. Somea tai lehtiä selaillessa ei voi välttyä lukemasta listoja uudenvuodenlupauksista. TOP 10:ssä näyttävät olevan ainakin vähemmän kinkkua tai muita jouluherkkuja – lupaus tai muu elämäntaparemontti. Kärkipaikoille yltävät myös järjestän enemmän aikaa ystäville ja olen läsnä läheisille –lupaus ja tietysti aloitan uuden liikuntaharrastuksen –lupaus. Uudenvuodenlupaus on itse asiassa aika helppo tehdä, jos asiaa on kypsytellyt jo pitkään – tietoisesti tai tiedostamatta.

Viimeisin oma, iso uudenvuodenlupaukseni on kahdeksan vuoden takaa. Päätös kypsyi joulunpyhien aikana. En enää halunnut kuunnella muiden näkemyksiä siitä, mikä minulle on hyväksi. En enää halunnut odottaa sopivaa hetkeä, jota ei koskaan tuntunut tulevan. En enää halunnut keksiä tekosyitä.

Ensin minun piti kuitenkin irtisanoutua vakituisesta työpaikastani. Sinun ei tarvitse tehdä sitä, ehkei näinä päivinä edes kannata, mutta minun piti. Se oli tärkeää ja tein sen kuullakseni jälleen omat ajatukseni.

Kun aloin kuulla omat ajatukseni, maailmani alkoi jäsentyä uudella tavalla. Oivalsin, että on kaksi eri asiaa osata ja haluta tehdä asioita. Tietysti on vielä niinkin, että kaikkea ei pysty tekemään, vaikka haluaisi, mutta sellaista elämä on. Osaamisen ja haluamisen erottaminen voi kuulostaa todella yksinkertaiselta, mutta saat ehkä ajatuksestani kiinni, jos mietit, millaisia odotuksia sinuun kohdistuu eri tahoilta. Täyttääksesi odotuksia, teetkö enimmäkseen asioita, joita osaat vai teetkö asioita, joita haluatkin tehdä?

Hain vuosia paikkaani toimistotehtävissä ja henkilöstöasioiden parissa. Tein paljon, oli rankkaakin, mutta sain mahdollisuuksia, joista olen edelleen kiitollinen. En oikein koskaan silti tuntenut olevani omissa nahoissani. Suutuin, kun työterveyspsykologi totesi minun ajautuneen ammattiini. Kuljin itseni vierellä, kunnes oivalsin, että minulla on valta. Valmistuin unelma-ammattiini tekstiilisuunnittelijaksi Metropolia Ammattikorkeakoulusta, 47-vuotiaana, jouluna 2013.

Jos olet miettinyt alanvaihtoa, niin kysy itseltäsi tämä kysymys:

Millaista työtä voisit tehdä elämäsi loppuun saakka, vaikka siitä ei koskaan maksettaisi sinulle mitään?

Tällä pääset alkuun. Ja muista… ole uskollinen itsellesi. Menestystä Uuteen Vuoteesi 2018!

P.S. Yritykseni nimi kumpusi näistä kokemuksista. True Colours eli todelliset värit tarkoittaa minulle omien todellisten värieni näyttämistä, elämistä ja olemista sellaisena kuin olen, toisia ja elämää kunnioittaen.

P.P.S. Ai niin… Tämän kertainen uudenvuodenlupaukseni on tehdä uusi aluevaltaus ja toivottavasti jatkaa elämääni yhtä monipuolisena kuin tähänkin asti. Mutta siitä lisää myöhemmin.