Väsytti, oli vielä aikaista. Lumi narskui kenkien alla ja
hanki kimalteli hämärässä. Kävelimme hiljaisuudessa haudoille sytyttämään
kynttilät. Seisahdimme hetken. Hengitys huurusi ja pakkanen nipisteli jo varpaita.
Paluumatka sujui hujauksessa auton lämpimässä. Kotona koristelimme joulukuusen.
Ripustimme kuuseen hopeisia nauhoja, palloja, vanhoja puukaramelleja ja itse leipomiamme
piparkakkuja. Sen jälkeen koitti yksi päivän kohokohdista. TV:stä tuli aamusta
lähtien piirrettyjä ja lastenohjelmia. Kun vanhemmat valmistelivat joulua
keittiössä, saimme katsoa, Kössi Kengurua, Aku Ankkaa, Rosvo Rudolfia ja
Kylli-tätiä piirtämässä. Jos oikein hyvä tuuri kävi, niin televisiosta tuli
kokonainen elokuva – suosikkini Pertsa ja Kilu tai jännittävä Koko kaupungin Vinski. Iltapäivällä menimme yhdessä joulusaunaan. Saunassa oli ihana koivun tuoksu.
Mökillä tehty ja kesällä jouluaattoa varten pakastettu koivuvihtahan se siellä loi
tunnelmaa. Saunan jälkeen oli raukea olo. Pukeuduimme oloasuihin ja kävimme
joulupöytään. Kyllä joulupukkikin myöhemmin tuli tai ainakin kävi jyskyttämässä
ovenpieleen. Kun juoksimme katsomaan, niin yleensä pukki oli jo ehtinyt lähteä.
Joululahjat hän oli kuitenkin jättänyt pyykkikorissa oven taakse.
 |
| Jouluhaaveissa vuonna 1970 |
Tärkeimmät lapsuuden joulujen perinteeni ovat yhdessäolo
ja joulutunnelma, niitä toteutan edelleen. Puolisoni kotikulttuurin myötä
jouluun on tullut myös jotain uutta. Olen omaksunut anopiltani joulupuuro-perinteen.
Keitän riisipuuron tänäkin vuonna ja tarjoan sen kera sekahedelmäsoppaa heti joulurauhan
julistuksen jälkeen.
Lapsenmielistä joulua, ihanaa joulun rauhaa sinulle ja onnea ja menestystä uudelle
vuodelle 2018!
Kiitos! <3
VastaaPoista